Keski-Uusimaa -lehdessä oli laaja artikkeli datakeskuksista. Artikkeli on maksumuurin takana.
https://www.keski-uusimaa.fi/paikalliset/8210727
Datakeskuksista on uutisoitu viime aikoina paljonkin. Yksittäisen kunnan kannalta datakeskushankkeet muodostavat mielenkiintoisen pohdinnan paikan. Tiedämme, että monilla suomalaisilla kunnilla on valtavia haasteita houkutella uusia asukkaita ja yrityksiä. Tällaisille kunnille ison datakeskuksen sijoittumispäätös kuntaan on suurilta osin erittäin myönteinen uutinen.
Sitten on kuntia, jotka ovat monille ihmisille ja yrityksille houkuttelevia ympäristöjä. Voimakkaasti kehittyvät kunnat joutuvat pohtimaan luovuttaako jonkun tontin datakeskukselle vai jollekin toiselle hankkeelle. Pohdittavia näkökulmia on useita.
Datakeskukset ovat isoja ja siksi ne tarvitsevat paljon maapinta-alaa. Datakeskus ei tarvitse juurikaan piha-alueita koska tavaraliikenne datakeskukseen ja sieltä pois on melko vähäistä verrattuna esimerkiksi logistiikkaan. Myös työpaikkojen määrä datakeskuksessa on vähäinen johonkin toiseen vastaavan kokoiseen yritykseen verrattuna, joten parkkitilaakaan ei tarvitse varata kovinkaan paljoa. Kaavoitetun tontin käyttö on siis tehokasta. Kaavoituksen tehokkuusluku on vähintään 0,5, mutta voi olla isompikin.
Koska datakeskus tarvitsee hyvin minimaalisesti logistiikkaa hankkeen kokoon nähden, aiheuttavat datakeskukset kovin vähän haittaa ympäristölle. Liikennehaittoja ei juurikaan ole eikä datakeskuksesta tule päästöjäkään. Melua tulee lähinnä ilmastointilaitteista ja sekin on tavanomaista.
Datakeskukset tarvitsevat paljon sähköä ja erityisesti päästöttömästi tuotettua sähköä. Sähkönsaanti on kynnyskysymys. Tästä syystä datakeskukset sijaitsevat voimalinjojen ja sähköaseman läheisyydessä. Uusien voimalinjojen vetäminen pitkälle nykyisistä linjoista on kallista ja siten vain harvat paikat ovat käytännössä mahdollisia sijainteja datakeskuksille. Lisäksi lähimmän sähköaseman kapasiteetti nousee kynnyskysymykseksi. Pystyykö sähköasema syöttämään tarpeeksi sähköä tai voidaanko aseman kapasiteettia kasvattaa nopeasti jotta hanke toteutuessaan saa varmasti tarvitsemansa sähkön?
Datakeskusten tietokoneet tuottavat paljon lämpöä. Hukkalämpö kannattaa käyttää muualla. Jos läheisyydessä on kaukolämpöverkko, on hukkalämpö helposti johdettavissa sinne. Tästä lämmöstä hyötyy kaukolämpöverkon omistaja, joka voi olla yksityisomistuksessa oleva yritys tai kunta. Kummassakin tapauksessa kaukolämpöverkkoon virtaa päästöttömästi tuotettua edullista tai jopa ilmaista lämpöä. Tämä hukkalämpö auttaa pitämään kaukolämmön kuluttajahinnan edullisena. Saattaahan yritys tai kunta toki pitää saatavan kustannushyödyn itsellään sen sijaan, että antaa sen asiakkaille.
Jos kunnalla on iso tontti ja mahdollisuus on saada siihen datakeskus tai muu yritys, pitää kunnan pohtia hankkeen verojalanjälki. Hankkeita monesti myydään kertomalla miten paljon investointi maksaa ja miten monta henkilötyövuotta rakentaminen vaatii. Datakeskusten osalta investoinnit ovat suurimmaksi osaksi tietokoneita. Eikä mitä tahansa tietokoneita, vaan niihin erityisesti suunniteltuja prosessoreita ja laitteita, kuten esimerkiksi tekoälyn opettamiseen tarkoitettu NVIDIA H200 GPU. Näitä laitteita ei tilata paikallisesta kodinkoneliikkeestä, vaan ne tilataan suoraan valmistajalta tai erittäin isolta tukkuliikkeeltä. Nämä yritykset ovat käytännössä sijoittuneet Yhdysvaltoihin tai Euroopassa Irlantiin, verotussyistä tietenkin. Veroeuroja ei näistä ostoista Suomeen kovinkaan montaa jää. Ei välttämättä euroakaan. Toinen merkittävä kustannus datakeskuksessa on LVI-tekniikka. Sitä voidaan hankkia Suomesta, mutta myös muualta. Itse datakeskushallin rakentaminen on täysin mahdollista ja järkevääkin kotimaisilla tarvikkeilla ja työvoimalla, mutta hallin osuus elinkaaren kokonaisinvestoinnista on vähäinen.
Kunnan verotulot muodostuvat kunnallisverosta (Tuusulassa tällä hetkellä 7,1% ansiotulosta), kiinteistöverosta ja yhteisöverotulon kuntaosuudesta. Yritykset maksavat voitostaan 20% yhteisöveroa ja valtio tulouttaa maksetusta verosta vain osan kunnalle. Verovuonna 2024 valtion jako-osuus yhteisöveron tuotosta on 76,31 prosenttia ja kuntien 23,69 prosenttia. Tällöin yrityksen tekemästä verotettavasta voitosta kunta saa 20% * 23,69% eli 4,738%. Mikäli yrityksellä on toimipisteitä useamman kuin yhden kunnan alueella, jaetaan kuntien osuus työntekijöiden suhteessa. Jos kunnassa X sijaitsevassa toimipisteessä on 6 työntekijää ja kunnassa Y sijaitsevassa toimipisteessä on 4 työntekijää, saa kunta X 60% ja kunta Y 40% yhteisöverosta jonka valtio antaa kunnille. Verotettavasta voitosta tämä on kunnan X kohdalla 4,738% * 60% = 2,84% ja kunta Y 40% * 4,728% = 1,90%. Jos yrityksen verotettava tulos on miljoona euroa, saa näillä jakosuhteilla kunta X yhteisöveroa 28 400€ ja kunta Y 19 000€. Luvut voivat hämärtää. Yrityksen tasolla puhutaan miljoonan euron voitosta ja kunnan kohdalla puhutaan parista kymmenestä tuhannesta eurosta. Kunnan kannalta tämäkin summa on tyhjää parempi, mutta kunnan kokonaisverotulokertymässä (Tuusulassa yli 100M€) yksittäisen yrityksen maksama yhteisövero voi olla luokkaa ”pyöristysvirhe”.
Paljonko datakeskukset maksavat yhteisöveroja? Googlen Haminassa sijaitseva datakeskus Tuike Finland Oy on tehnyt muutaman viime vuoden erittäin hyvää tulosta. Tilikauden tulos (eli kaikkien maksujen ja verojen jälkeen) on ollut jopa yli 30 miljoonaa euroa. Jos yritys on tehnyt 30 miljoonan tuloksen, on yhteisöveroa maksettu (30M€/80%)*20% = 7,5M€. Jos koko kuntaosuus menee Haminalle, saa Hamina 7,5M€*23,69% = n. 1,8M€. Tämä on jo todella merkittävä määrä yhdeltä yritykseltä ja kaikkea muuta kuin pyöristysvirhe. Tekeekö kaikki datakeskukset yhtä paljon voittoa kuin Google? Eivät tee. Google on poikkeus. Esimerkkinä Tuusulassa sijaitseva Hetznerin datakeskus teki noin miljoonan euron voiton vuonna 2023. Vuonna 2023 yhteisöveron jako-osuus kunnille oli 23,91% ja siten Tuusula on saanut Hetznerin datakeskuksen maksamista yhteisöveroista noin 61 000€. Vuonna 2023 kunta sai yhteisöveroja yhteensä noin 9,3M€.
Datakeskusten maksamien yhteisöverojen merkittävin ongelma on niiden ennakoimattomuus. Tulosta ei ulkopuolinen pysty ennakoimaan eikä ennustamaan. Tulos voi olla ihan mitä tahansa. Datakeskusten myymät pilvipalvelut ovat käytännössä aina konsernin sisäistä laskutusta ja siirtohinnoittelua. Lisäksi tulosta siirretään ulkomaille erilaisilla konsernimaksuilla ja lainojen koroilla (tytäryhtiö ottaa lainaa emoyhtiöltä ja maksaa emoyhtiölle lainan korkoja). Paljonko tulosta ”jätetään” kohdemaahan riippuu täysin konsernin harjoittamasta yhteiskuntavastuusta. Toisilla yrityksillä vastuuta on enemmän kuin toisilla. Ja vastuun määrä voi vaihdella aikakaudesta toiseen. Irlannin keräämä yhteisöveropotti on noin 24 miljardia euroa. Suomessa yhteisöverokertymä on noin 8 miljardia euroa. Irlannin yhteisöveroprosentti on 12,5 ja Suomen 20. Nämä luvut kertovat yritysten harjoittamasta yhteiskuntavastuusta… (Sitä ei ole.) Myöhemmin palaamme aiheeseen miksi Suomessa yhteisöveroprosentti pitäisi olla 10 eikä 20.
Datakeskukset maksavat kiinteistöveroa paljon, koska datakeskukset ovat isoja rakennuksia. Kiinteistöveron määrä on mahdollista ennakoida ja se on kunnalle varmaa tuloa. Datakeskus maksaa saman verran kiinteistöveroa kuin mikä tahansa muu yritys jolla on samankokoinen rakennus. Datakeskus ei siten ole sen ”parempi” kiinteistöveron maksaja kuin joku toinen yritys.
Tiedämme, että datakeskukset eivät työllistä kovin montaa työntekijää. Tuike Finlandin ja Hetznerin tilinpäätöstiedot kertovat, että Googlella Haminassa on 103 työntekijää ja Hetznerillä 51. Tämän lisäksi yritykset työllistävät muita yrityksiä. Hetznerin hankkeen julkistuksessa puhuttiin 40-80 työpaikasta ja tontin koko on 150 000 neliömetriä (YLE). Rakennusoikeutta tontilla on 62 000 kerrosneliömetriä (k-m2). Yhtä työpaikkaa kohden on tällä hetkellä käytetty rakennusoikeutta 62 0000 / 51 = 1 215 k-m2. Hankkeella on mahdollisuus laajentua vielä joten työpaikkamäärä voi nousta kaksinkertaiseksi esimerkiksi sataan työpaikkaan. Silloin rakennusoikeutta olisi käytetty noin 620 k-m2 per työpaikka. Tämä on tyypillinen työpaikkatiheys datakeskuksille. Logistiikassa työpaikkatiheys on noin 330 k-m2 per työpaikka ja pienteollisuudessa (halli jossa useita yrityksiä) noin 80-120 k-m2 per työpaikka. Datakeskusten työpaikkatiheys on kiistatta todella matala. Kunnallisverokertymä voi jäädä vähäisen työpaikkamäärän vuoksi myös matalaksi ja tietysti verokertymä riippuu täysin siitä, missä työntekijät asuvat. Positiivisena seikkana on ehdottomasti datakeskusten työpaikkojen melko korkeat palkat jotka kompensoivat vähäistä työpaikkamäärää. Datakeskusten työpaikkojen keskipalkka saattaa olla noin kaksinkertainen logistiikkaan verrattuna, joten logistiikkaan verrattuna kunnallisverokertymä saattaa olla samassa suuruusluokassa kun otetaan huomioon näiden erilainen työpaikkatiheys. Datakeskusten tuomaa kunnallisverokertymää voitaneen siten arvioida karkeasti samalle tasolle logistiikan kanssa jos hankkeiden kokoluokka on sama.
Edellä mainitut seikat huomioiden, pitäisikö kuntien luovuttaa tontteja datakeskuksille? Jos kunnalla on mahdollista valikoida tulijoita ja sijoittaa datakeskuksia tonteille, jotka eivät ole muille yrityksille kiinnostavia, voi kunta optimoida verokertymän. Datakeskukset ja teknologia luovat tulevaisuutta, ja datakeskuksista on kovin vähän negatiivisia vaikutuksia ympäröivälle yhteiskunnalle. Tämäkin aihe on loppujen lopuksi yhdyskuntarakenteen optimointia kuten erittäin moni muukin kuntapolitiikan aihe. Vielä lopuksi: artikkelin kuva on luotu tekoälyllä jossakin datakeskuksessa.
